Kaikkien olemassa olevien vaatteiden joukossa korsetilla on pitkä ja uskomaton historia.
Ota selvää sen kehityksestä antiikista nykypäivään ja siitä, missä olosuhteissa sitä on käytetty.
Korsetin ilmestyminen
Korsetti alkoi esiintyä Espanjan hovissa 1500-luvulla, ja pian aatelisnaiset käyttivät sitä myös muissa Euroopan hoveissa. Tämäntyyppinen alusvaate, jota pidettiin vartalolla, tarjosi naisille kuvan suoraselkäisyydestä ja sielun lujuudesta. Korsetti oli tuohon aikaan varattu yläluokan naisille.
Nykyisin naisilla on tuhat syytä lisää korsetin käyttämiseen.
Kuinka alkuaan lantiota pienentävästä ja vyötäröä muotoilevasta alusvaatteesta tuli vuosisatojen kuluessa muotiasuste, jota suurin osa naisista käyttää?
Löydetäänpä koko korsetin kronologinen historia, joka alkaa sen ilmestymisen alusta, antiikin ajalta.
Korsetti antiikin aikana
Aloitamme pitkän matkamme läpi historian antiikin ajalta. Ajanjakso, joka alkaa noin 3300-3200 eKr. ja päättyy vuonna 476 jKr.C ja päättyy vuonna 476 Länsi-Rooman keisarikunnan hajoamisen jälkeen.
ETosiasiassa, tällä aikakaudella, jolloin kirjoituksen keksiminen tehtiin, Jotkut vaatehistorioitsijat paljastavat, että ensimmäinen korsettityyppi näki päivänvalon tällä kertaa minolaisessa kulttuurissa.
Tämä useisiin historiallisiin asiakirjoihin perustuva tutkimus paljastaa jo tämän Kreetan saaren papittarien ja jumalattarien käyttämän jäykän vaatteen olemassaolon.
Tämän lisäksi muinaisissa keramiikkakuvissa näkyy, että useat naiset ja miehet käyttävät eräänlaista nahkahihnoista tehtyä vyötä, jonka avulla he voivat saavuttaa hyvin hoikan vyötärön.
Todellisuudessa tällaisten aikakauden asusteiden oli tarkoitus antaa naisille ihanteellinen vartalo, korostaa heidän kurvejaan ja paljastaa heidän paljaat rintansa.
Minolaiset halusivat epätoivoisesti saada pienen vyötärön, ja tämä toive oli hyvin läsnä jo heidän lapsuudestaan lähtien. On totta, että sekä tytöt että pojat pitivät lapsesta lähtien vyötärönsä ympärillä vyötä, jota voitiin kiristää kasvun myötä, jotta lantion kasvu pysähtyisi.
Aikuisina kreikkalaiset naiset siirtyivät kuitenkin toiseen, jäykempään ja hienostuneempaan vyötyyliin, jota kutsuttiin “zonaksi” ja jonka he asensivat vaatteidensa ulkopuolelle muotoilemaan ja kohottamaan rintojaan.
Tämä vyö kehittyi myöhemmin yhtyeeksi joita jotkut pitävät ensimmäisinä rintaliiveinä, joita kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät rintojen peittämiseen tai tukemiseen.
Kuten olemme nähneet, ajatus täydellisestä vartalosta ei ole peräisin nykypäivältä, ja juuri pakkomielle unelmien vartalosta synnytti luonnollisesti korsetin!
Keskiaikaiset korsetit
Tällä historiallisella aikakaudella on vaikea tietää varmasti, käyttivätkö tämän aikakauden naiset tämäntyyppisiä vaatteita, sillä uskotaan, että he yleensä peittivät itsensä vaatimattomasti päästä varpaisiin.
Naiset pukeutuivat yleensä tunikoihin ja pitkiin mekkoihin, koska heidän naisellisia kurvejaan ei yksinkertaisesti hyväksytty, sillä vallalla oli ajatus, että vartalo oli synti ja se oli piilotettava löysillä, virtaavilla vaatteilla.
Vanha arkisto 1200-luvulta kuvaa demonia, jolla on korsetti päällä, mikä saattaa viitata kulttuuriseen jumalanpilkkaan, joka oletetaan tässä vaatteessa.
On kuitenkin spekuloitu, että rintapanssareiden käyttö panssareina on saattanut toimia korsettien esikuvana myöhempinä vuosisatoina, ja jotkut asiantuntijat uskovat jopa, että sidoksia on voitu käyttää vyötärön hoikentamiseen pitkien, tiukkapipoisten vaatteiden alla tällä historian jaksolla.
1400-luvun lopulla löydettiin nauhoitettuja liivejä, joissa oli kuluneet rintamukset. On mahdotonta tietää varmasti, onko tämä vaate todella peräisin tältä ajanjaksolta, mutta mikään ei estä sitä, että se on tehty messinkilangoilla vahvistetusta kankaasta.
Viidennen vuosisadan korsetit
“Cotte” on tiukka vaate, jonka nimi tarkoittaa “rannikolla” ja jota käytettiin ensimmäisen kerran Ranskassa 1400-luvulla.
Tänä aikana varakkaiden ranskalaisnaisten tiedettiin olevan kiinnostuneita hoikemmasta vartalosta, ja he käyttivät jäykistettyjä pellava-alusvaatteita, jotka kiristettiin nauhoilla ja jotka makasivat edessä tai takana. Alusvaatteet tunnettiin myös nimellä valasvartalot, mikä mahdollisti hoikemman ulkonäön.
1400-luvulla 1400-luvulla Ranskan Kaarle VII:n rakastajatar Agnes Sorel aloitti trendin, kun hän pukeutui Ranskan hovissa mekkoon, joka paljasti hänen rintansa täysin. Tämän ilmestymisen jälkeen monet ranskalaiset naiset avasivat liivinsä paljastaakseen rintansa ja leikkasivat mekkojaan niin, että alin paljas selkä näkyi, ja näin alkoi varsinainen korsetin synty!
16. vuosisadan korsetit vuosisatojen korsetit
1500-luvulla 1500-luvulla ranskalainen aristokraatti Katariina de Medici vaikutti muotiin kieltämällä paksut vyötäröt hovissa, mikä edisti korsettien käyttöä varakkailla naisilla julkisesti.
Ei vaatteita sovitettu vartaloon, kuten oli tehty koko keskiajan, vaan vartalo alkoi mukautua vaatteiden muodikkaaseen muotoon. Bodiceista tuli erillinen alusvaatekappale, ja niiden etupuolella oli kiinnitysjärjestelmä, jota seurasi koristellusta kankaasta valmistettu paneeli, jota kutsuttiin nimellä “stomacher” ja jonka tarkoituksena oli peittää kiristysnauhat.
Vaikka, juuri Espanjan hovissa, renessanssin aikakaudella, tämä vaate todella syntyi, jonka ainoana tarkoituksena oli hienosäätää vyötäröä antamalla suoraa ja eleganttia ryhtiä tuon ajan jaloille naisille.
Kuudennellatoista vuosisadalla syntyi korsetti, joka koostui tuohon aikaan puisesta tai luisesta sauvasta, joka asetettiin pystysuoraan eteen ja jota kutsuttiin korsetiksi. Vaatekappale, joka kykeni tuottamaan litteän vatsan muodon ja joka oli vahvistettu valaanluutapeilla.
Buskia käytettiin usein erityistilaisuuksissa ja -tapahtumissa, ja joskus se esiteltiin kosijalle palkintona, kun hän oli kiinnostunut naisesta. Jopa miehet käyttivät kiillotettuja ja koristeltuja korsetteja osoittaakseen varallisuuttaan.
Monet muut maat kehittivät korsettinsa espanjalaisen tyylin mukaan. Englannissa “Tudor Corset” käytettiin rautakorsetteja sekä miehille että naisille, kun taas Ranskassa, Saksassa ja Italiassa suosittiin vähemmän jäykkää tyyliä, joka johti leveämpään lantioon.
Kuningatar Elisabet I loi “Elisabetin korsetin”, joka oli Tudorin innoittama, mutta vähemmän jäykkä (valaanluuta käyttäen) ja vyötäröä korostaen. Korsetteja käytettiin usein korsetin kanssa, joka piti kiinni jäykästi muotoilluista hameista ja muutti ylävartalon käänteisen kartiomaiseksi.
Joidenkin korsettien hihnat päättyivät vyötärön kohdalla läppiin, jotka painoivat rintoja ylöspäin.
Seitsemännentoista vuosisadan korsetit
Seitsemännentoista vuosisadan korsetit valmistettiin pääasiassa pellavasta ja luusta, kaislasta, jousista tai valaanluusta. Korsettien kaula-aukko vaihteli korkeasta kaula-aukosta hyvin matalaan.
Aikana, jolloin korostettua rintakehää tavoiteltiin, ne mahdollistivat rinnan korostamisen ja kaula-aukon korostamisen. Ajan tärkeitä henkilöitä, kuten kuningatar Maria II, Henrietta Maria ja Englannin Charles I:n vaimo, on kuvattu monissa täysin yläosattomissa maalauksissa.
Aristokratia ja yläluokka pitivät rintojen paljastamista statussymbolina ja kauneuden merkkinä. Tämän vuoksi asuun oli joskus kiinnitetty hihat, ja sen nauhoista tuli erittäin koristeellinen piirre tässä asussa.
Välillä korsetti oli muuttunut kangasliiveiksi, jotka oli kiinnitetty vahvasti luutuneeseen vuoreen. Korsetin etupuolella oli pitkä, teräväkärkinen lahje, jonka alareuna oli paikattu ja joka oli nauhoitettu takaa. Näissä asiakirjoissa mainitaan tyttöjen terveysongelmista, sillä he alkoivat todella kiristää korsettejaan pysyäkseen muodin mukana.
Kahdeksastoista vuosisadan korsetit
1700-luku toi mukanaan vielä ahtaamman muodon. Tänä aikana korsetti valmistettiin jäykästä materiaalista, johon oli ommeltu tiukasti rivejä, jotka ympäröivät valaanluun, ruoko tai hampun kaltaisia materiaaleja.
Malli itsessään oli pitkävartaloinen ja leikattu, ja siinä oli kapea selkäosa, leveä etuosa ja olkaimet; muodikkaimmat mallit vetivät olkapäät taaksepäin, kunnes lapaluut melkein koskettivat toisiaan.
Tuloksena syntynyt siluetti, jossa hartiat on heitetty taaksepäin, ryhti on hyvin pystyasentoinen ja rintakehä on korkea ja täysi, kertoo ajan trendeistä.
Kahdeksastoista-luvun korsetit sisälsivät usein jalkoja, jotka muodostettiin tekemällä alareunasta vyötärönauhaan leikkauksia, jotka levittäytyivät vartalolle ja antoivat lantiolle enemmän tilaa ja mukavuutta.
Näissä oli lisäksi usein runsaasti koristeita, hienosti ommeltuja tunneleita luutumista varten, kallisarvoista silkkibrokadia ja kultaisia koristeita!
1900-luvun korsetit
1900-luvun alkupuolella puvut olivat pitkiä, pehmeitä ja luonnollisemman muotoisia, heijastaen tuon ajan muotia, pitkiä, virtaavia mekkoja hienosta silkistä ja sifonista.
Nämä valasluu-mekot valmistettiin satiinista, puuvillasta, silkistä tai pellavasta, ja ne sisälsivät vähintäänkin, sillä tukena käytettiin tikkauksia/nauhoja ja valaita. Norsunluusta, valaanluusta, teräksestä tai puusta tehdyt korut naiset saivat ne usein miehiltään lahjaksi, ja niihin liitettiin rakkausrunoja ja käsin kaiverrettuja kuvia.
1900-luvun puolivälissä tulivat suosituiksi vahvasti luutuneet jäykät korsetit, joissa oli tiukat nauhat, joilla tavoiteltiin pientä vyötäröä. Bodyt alkoivat olla istuvampia ja hameet olivat täyteläisiä, kellonmuotoisia, mikä loi illuusion pienemmästä vyötäröstä.
1860-luvulla ei ollut harvinaista, että korsettien luut olivat jopa 60 valaan luita ja joissakin jopa 100. Merkittävä innovaatio 1800-luvun korsetissa oli etusidontakappaleen käyttöönotto vuonna 1848. Tämä mahdollisti naisen itsenäisyyden ja korsetin pukemisen helposti itse.
Uusi korsetti oli hieman kaareva, jotta se seuraisi kehon luonnollista asentoa ja linjoja mukavuuden vuoksi vuosisadan vaihteessa suositun jäykän korsetin sijasta.
Edvardin aikakauden korsetit (1904-1911)
Naisen ihannemuoto muuttui, joten korsetit oli suunniteltava suurelta osin uudelleen. Pienemmät koot olivat edelleen suosittuja, mutta muodikas siluetti oli muuttunut.
Korsetit pakottivat hartiat pystyyn ja muodostivat pitkän, kaltevan rintakehän, joka päättyi siroan kaarevaan lantioon luoden kuuluisan “Gibson Girl“-lookin.
Luotua vartalon muotoa kutsuttiin S-taivutukseksi, koska naisen vartalon kaaret muistuttivat S-kirjaimen kaaria.
Viiktoriaanisen aikakauden kaarevasta rintakehästä poiketen, jota alettiin pitää epäterveellisenä, uusi suora rintakehä ei vahingoittanut mitään naisen sisäelimiä, vaan antoi hänelle vain suoremman ryhdin.
Tämä suora pusero tarkoitti, että korsettien kangas oli leikattu vinoon ja niissä oli vinosaumat, jotta vartalo pysyisi pystyssä puseria vasten.
Edwardian korsetteja valmistettiin edelleen perinteisistä korsettikankaista, kuten coutilista, denimistä, satiinista ja batistista, mutta silkistä tuli suositumpaa, kun korsetteja alettiin pitää enemmän alusvaatteina kuin käyttövaatteina.
Tämän kappaleen jatkokehitys joka voidaan leikata nauhoilla ja ruseteilla, leveillä pitsireunuksilla, koristeellisella hammaslangalla.
Vuosien 1912-1919 korsetit Underbust
Näinä vuosina, jotka ovat lähellä sitä, jota me elämme, toiminto
.strong>valasvartalo ei enää ollut vyötärön puristaminen rintojen liioittelemiseksi vaan vatsan ja lantion minimoimiseksi.
Korkeaa ja raskasta ulkonäköä tavoiteltiin, sillä naiset halusivat korostaa rintakehäänsä ja muun vartalon olevan samalla linjalla.
Tämän saavuttamiseksi tämäntyyppinen vaate ei enää noussut tukemaan rintoja, vaan päättyi juuri rintalinjan alapuolelle, minkä vuoksi sitä kutsuttiin nimellä korsetti Underbust.
Vyötärönauhurin kielteisten vaikutusten vähentämiseksi sen luonnollista asentoa kehossa oli säädettävä uudelleen niin, että se istuisi juuri ja juuri rintakehän yläpuolella, jotta äärimmäinen kutistuminen olisi mahdotonta.
Sen vuoksi korsettien oli näitä uusia malleja luodessaan suunniteltava kappaleita, joiden leikkaus oli pidempi ja suorempi kuin aiempien mallien.
Korsetin ulkonäkö to
/span> sukkanauhat 1920-luvulla
Sodan jälkeisen tarvikepulan vuoksi naisten muoti alkoi kehittyä kohti yksinkertaisempia linjoja. Normaaliksi tulivat väljemmät muodot, joissa siluetti oli suora olkapäästä helmaan.
Vaikka läppämekot antoivat enemmän liikkumisvapautta, tarvittiin uudenlainen liivi. Aikakauden halutun poikamaisen ulkonäön aikaansaamiseksi jotkut mallit suunniteltiin niin, että lantio oli mahdollisimman kapea, ja niitä kannettiin rinnan alapuolelta reiden puoliväliin asti.
Tämän seurauksena 1920-luvulla ilmestyi korsetti, joka oli varustettu sukkanauhoilla, jotta se voitiin kiinnittää suoraan sukkahousuihin. Tämän jäykistetyn vaatekappaleen aikajanalla luotiin tällä kertaa suuri määrä korsettien lajikkeita ja tyylejä, kuten lonkankorsetit tai urheilukorsetit.
Korsetin kehitys toisen maailmansodan aikana
30-luvulla tulivat esiin hieman istuvammat siluetit. Vaatteet olivat edelleen laskeutuvia, ja niissä oli usein vino sauma ja leveämpi helma, ja niissä käytettiin päärmeiden, kuppien ja laskosten muotoilua.
Korsetit olivat edelleen puolivälissä reittä, mutta niihin alettiin sisällyttää integroituja rintaliivejä, ja ne kehittyivät yhdeksi perusvaatteeksi. Näissä täydellisissä puvuissa oli yleensä koukkusilmukkaiset sivusiteet ja piilotetut, vahvasti luutuneet sisävyöt tai vyötärönauhat. Käytettyjä kankaita olivat muun muassa coutil, viskoosi, puuvilla, kudotut kuminauhat ja puuvillapäällysteinen kumi.
Miten Toisen maailmansodan julistaminen vuonna 1939, kangaspuutteet vaikuttivat syvästi muotiteollisuuteen. Edellisillä vuosisadoilla käytettyjä ylellisiä kankaita oli nyt vaikea löytää.
Ihmisten oli pakko tyytyä siihen, mitä heillä oli, sillä he tiesivät, että vetoketjut oli kielletty ja koukkukiinnikkeet olivat rajoitettuja, joten korsetit muuttuivat pitseiksi ja joustavaksi kankaaksi.
Kun sota päättyi vuonna 1945, oli aika hengittää raikasta ilmaa vuosien tauon jälkeen. Vaikka säännöstely jatkui useimmissa maissa, vuonna 1947 Christian Dior onnistui mullistamaan muodin lanseeraamalla New Look -mallistonsa Pariisissa.
Mallisto oli valtava menestys, ja sitä kopioitiin ympäri maailmaa. Leveät helma-aukot, puristetut vyötäröt ja naiselliset mallit olivat täydellinen vastakohta sota-ajan muodin niukalle leikkaukselle ja viimeistelylle.
50-luvun korsetit
1950-luvulla vaatteeseen sijoitettiin strategisia paneeleita, joiden tarkoituksena oli tasoittaa vatsaa ja antaa tasainen linja ja litteä alaosa, jolloin rinnat erottuivat muusta vartalosta.
Tekstiilien valmistuksen kehittyminen merkitsi sitä, että joustavat materiaalit pystyivät venymään useampaan kuin yhteen suuntaan, mikä mahdollisti vaatteiden istuvuuden ilman luutumista. Teräväkärkiset rinnat saatiin aikaan käyttämällä pyöreitä ommeltuja rintaliivejä.
Vyön käyttämisellä saavutetun esteettisen näkökohdan lisäksi naisia varoitettiin vaaroista, joita vyön käyttämättä jättäminen synnytyksen jälkeen aiheuttaa.
Niitä, jotka eivät käyttäneet vyötä, pidettiin vähäisenä itsekunnioituksena.
Korsetti 1980-luvulla
1980-luku oli suhteellisen vaurasta aikaa maailmassa. Suunnittelijoilla oli paljon vapautta, kun julkkikset ja mallit ilmestyivät suunnittelijoiden nimillä.
Kahdeksankymmentäluvulla korsetti palasi takaisin, mutta tällä kertaa osana vaatteiden ulkosuunnittelua, ja sitä käyttivät pop-kulttuurin ikonit, kuten Madonna, joka käytti korsettimallia osoitteesta Jean Paul Gaultier monista lavaesiintymisistään.
90-luvulla yleisölle esiteltiin kontrollihousut, joita käytettiin korsettien tapaan hoikentamaan vartaloa, ja niiden on tarkoitus poistaa näkyvät pikkuhousunsuojat tiukasti istuvien vaatteiden alta.
Niinkin kuin jotkut suuret vähittäiskauppiaat pitävät edelleen malleja myymälöissään, suurin osa naisista valitsi mukavat alusvaatteet.
2023: uusien korsettien ilmestyminen
Viimein uusen tyylin ilmestyminen korsetin vuonna 2023 tekee nuoret naiset onnellisiksi. Siitä on tullut vaatekaapin olennainen osa. Sitä voidaan käyttää eri tavoin ja eri tyyleillä. Se tarjoaa hyvin viettelevän, mutta ennen kaikkea tyylikkään ilmeen.
Loppujen lopuksi löydät nämä uudet korsettityylit verkkokaupasta, Maison du Corset®.